Seosaineet

Pääseoselementti kaikentyyppisissä ruostumattomissa terässeoksissa, sen osuus on normaalisti 10–25 %. Teräksen passiivinen kalvo koostuu lähinnä kromioksideista, ja yleisesti ottaen teräksen korroosionkestävyys paranee useimmissa ympäristöissä (erityisesti pistekorroosiossa ja rakokorroosiossa) suuremman kromipitoisuuden ansiosta. 

Mekaanisesta näkökulmasta murtolujuus paranee kromipitoisuuden kasvaessa. Sama pätee lämmönkestävyyteen ja oksidihilseen vastukseen. 

Ferriittiä stabiloiva aine, minkä vuoksi suurempi kromipitoisuus on tasapainotettava lisäämällä vastaava määrä nikkeliä.

Lisätään 0,8–7,5 %. Kromiakin parempi passivoitaessa ja pienetkin molybdeenipitoisuudet parantavat merkittävästi korroosionkestävyyttä – erityisesti happamissa anaerobisissa ympäristöissä. Se suojaa kaikenlaiselta korroosiolta, mutta valitettavasti se on kallis seosaine.

Tavallisen ruostumattoman teräksen ja haponkestävän ruostumattoman teräksen välinen hintaero riippuu suurelta osin molybdeenin 2 %:n vähimmäismäärästä. 

Ferriittiä stabiloiva aine, joka parantaa teräksen mekaanista lujuutta. Vaatii kromin tapaan enemmän nikkeliä austeniittisen rakenteen ylläpitämiseksi.

Haitallinen alkuaine, joka kaikkien muiden martensiittisien lajien tapaan pyritään pitämään mahdollisimman vähäiseinä. Normaalisti < 0,08 %; niukkahiilinen < 0,03 %. Martensiittisten terässeosten hiilipitoisuus on tyypillisesti 0,12–1,2 %. Mitä suurempi prosenttiosuus, sitä karkaistavampi seos. 

Hiili sitoo kromia erityisesti lämpötilassa 500–580 ºC (= herkistyminen), mikä voi aiheuttaa raerajakorroosiota. Vähähiilisten terästen EN 1.4307 ja 4404 käyttö on siksi yleistä. Hiili on tehokas austeniittia stabiloiva aine, minkä vuoksi nykyaikaisen teräksen alhainen pitoisuus on kompensoitava ylimääräisellä nikkelillä, jos rakenne halutaan säilyttää. Tämä näkyy seoksissa 4306 ja 4435.

Pitoisuus 0–0,5 %. Parantaa passiivisuutta myös erittäin pienissä määrissä, mutta on käytännössä vaikeaa lisätä sulametalliin. Käytetään usein runsasseosteisissa austeniittisissa ja Duplex-teräslajeissa. Ainoa austeniittia stabiloiva aine, joka parantaa teräksen passiivisuutta ja suojaa tehokkaasti pistekorroosiolta ja rakokorroosiolta.

Lisätään yleensä kontaminaationa terästehtaan sulatusastioista. Austeniittia stabiloiva aine, jota on yleensä alle 1,0 %. Ei merkittävää vaikutusta korroosionkestävyyteen normaalissa pitoisuudessa.

Silikonin tapaan mangaania esiintyy yleensä teräksen kontaminaationa (1–2 %, joskus jopa 5–6 % AISI 200 -lajissa). Parantaa teräksen kuumavalssausominaisuuksia sekä lisää lujuutta kohtalaisesti. Austeniittia stabiloiva aine, jolla ei itsessään ole suurta vaikutusta korroosioon, mutta se voi sitoa rikkiä erittäin haitallisiin mangaanisulfideihin (MnS).

Kontaminaatio ja erittäin haitallinen korroosionkestävyyden kannalta. Rikkipitoisuus on yleensä alle 0,015 %, mutta ruostumattomissa hienotyöstettävissä teräksissä sitä voi olla 0,15-0,35 %. Muodostaa mangaanisulfideja (MnS), jotka tekevät teräksestä lyhytlastuisen ja vähentävät työkalujen kulumista. Tästä syystä hienotyöstettävät teräkset ovat paljon parempia koneistustarkoituksiin tavallisiin koviin austeniittisiin teräksiin verrattuna. Valitettavasti MnS kestää erittäin huonosti kaikenlaista korroosiota, ja 4305-seoksen korroosionkestävyys on käytännössä huomattavasti tavallista 4301-seosta heikompi. Rikkiseosteiset teräslajit eivät sovellu hitsaamiseen tai peittaamiseen.

Rikin tapaan fosfori on ei-toivottu kontaminaatio, mutta sen korroosionkestävyys on parempi. Fosforipitoisuus pyritään minimoimaan (< 0,045 %), mutta se on usein tätäkin matalampi.

0–2 %. Parantaa korroosionkestävyyttä happamissa, anaerobisissa ympäristöissä (esim. rikkihappo) nopeuttamalla vedyn kehittymistä ja tekemällä materiaalista hapettuvamman (= anodinen suojaus). 904L sisältää 1,2–2 % kuparia ja sopii erityisen hyvin rikkihappoon. Kuparilla on vahvistava vaikutus PH-seoksiin.

Merkittäviä alkuaineita etenkin siksi, että sekä titaani että niobium sitovat hiiltä ja siten ehkäisevät hiilen haitallista vaikutusta austeniittisissa terässeoksissa (herkistyminen ja raerajakorroosio).

Titaanin/niobiumin lisäys vastaa karkeasti niukkahiilistä terästä, 4541 ja 4571 voidaan yleensä korvata seoksilla 4307 ja 4404. Mekaanisilta ominaisuuksiltaan Ti-Nb-teräs on hieman niukkahiilistä terästä lujempaa (erityisesti korkeissa lämpötiloissa). Toisaalta niiden kiillottaminen on vaikeaa Ti-karbidien vuoksi, ja juottosuojakaasun käyttö voi aiheuttaa hitsaussauman muuttumisen kellertäväksi Ti-nitridien muodostumisen vuoksi.

Ferriittisissä teräslaaduissa titaani ja niobium parantavat teräksen vakautta ja tekevät siitä hitsattavan (esim. 4512, 4509 ja 4521).